ILMATIETEEN LAITOKSELLE 23.5.2003
Pyydän täten saada lisätä oheiset täydentävät tiedot keskiviikkona 21.5.2003 Ilmatieteen laitoksessa pidetyn työsuhdekeksintöjä käsitelleen kokouksen asiakirjoihin, koska laitos parhaillaan etsii toimintansa painopistealueita.
Tieteellisestä laitoksesta nousevien patentoitujen keksintöjen arvo joutuu seuraavalla kahdella eri tavalla tiedemaailman, yhteiskunnan turvallisuusetujen ja talouselämän arvioitavaksi:
ECMWF teki vuonna 1987 vakavan tieteellisen arviointivirheen kyseenalaistaessaan tieteellisellä arvovallallaan Tekniikan Edist. Säätiö:n stipenditukea nauttivan väitöskirja-aiheeni: "A high-pass filter for Optimum Calibration of observing systems with applications", minkä allekirjoittanut julkisti Readingin ylipistolla vuonna 1986. Se löytyy hyvin dokumentoituna Ilmatieteen laitoksen painattamasta ja erinomaisin arvosanoin hyväksytystä väitöskirjastani vuodelta 1999. Ilmatieteen laitoksen virkamiehet ehtivät kuitenkin varomattomuuttaan vuotaa tämän ECMWF:n sisäisen muistion (Directorate Memorandum, 23.6.1987) synnyttämän tieteellisen "uskottavuusongelman" sekä tiedeyhteisöille että alan teollisuudelle.
Tästä vuodosta on muodostunut vakava taloudellinen uskottavuusongelma FKF-menetelmän patenteille, kun alan meteorologisesta kehityksestä vastaavana viranomaisena Ilmatieteen laitos on vastoin työsuhdekeksintöjä koskevaa lakia yksipuolisesti ja ilman neuvotteluja ilmoittanut varaavansa keksintöjeni käyttöoikeuksia, mutta ei ole vieläkään ilmoittanut alkavansa käyttää esimerkiksi PCT/FI96/00621-keksintöäni patenttijulkaisussa kuvatun supernavigaattorin tarvitsemien reaaliaikaisten GPS-ratalaskujen suorittamiseen.
Tästä vallinneesta päättämättömyydestä on nyt koitumassa suuri taloudellinen uhkatekijä FKF-patenteille niiden mahdollisina loukkaamisina, kun kansainvälinen tiedeyhteisö jo tavoittelee meteorologisen data-assimilaation ja geodeettisen GPS-ratalaskennan reaaliaikaista yhdistämistä esimerkiksi EU:n TOUGH-projektissa. Laajojen GPS-vastaanotinverkostojen prosessointiin tarvitaan ehdottomasti ns. Helmert-Wolf –laskentaa. Sen luotettavaan reaaliaikaistamiseen tarvitaan tarkkaa virhekovarianssimatriisia (Lange, 1982) ja näiden hyödyntäminen on matemaattisesti täsmälleen samaa kuin patentoitujen ( 1990, 1993 ja 1996) FKF-menetelmien käyttö. FKF-menetelmän käytöstä näyttää siis muodostuvan ei ainoastaan tarpeellinen vaan tieteellinen välttämättömyys GPS-meteorologialle.
Ilmatieteen laitoksen tulisi nyt valita erääksi tärkeimmäksi tutkimus- ja kehitystyönsä painopistealueeksi laskentamenetelmien kehittäminen ilmakehän 3-ulotteisen vesihöyryjakautuman reaaliaikaista mittaamista varten. Tämä on tarpeen myös GPS/Glonass/Galileo -navigaatiosatelliittien tarkimmille mahdollisille ratalaskuille. Ainoastaan tällä tavoin Ilmatieteen laitos voisi enää omalta osaltaan paikata FKF-keksinnölle syntynyttä taloudellista uskottavuusongelmaa ja samalla taata säähavaintoja, turvallisuusjärjestelmiä ja tarkkuuspaikannusta edustavalle suomalaiselle teollisuudelle keskeistä roolia kiristyvässä kansainvälisessä teknologiakilvassa.
