Kun Ron Wyatt etsiskeli yhdessä kahden nuoren poikansa kanssa Nooan arkkia Turkissa Araratin vuorilla elokuussa 1977, hän aluksi löysi - ilmeisesti Pyhän Hengen johdattamana - muutaman hajallaan olevan suuren ankkurikiven kts. ankkurin paikkaa (Google Earth). Sieltä on niitä sittemmin löytynyt laajalta alueelta jo toistakymmentä. Niitä on sekä pystyssä että kaatuneina maassa. Poliittisesti tilanne oli näillä kurdialueilla hyvin vaikea ja myöhemmillä retkillään hän ei välttynyt hengenvaaralliselta kidnappaukseltakaan.

Monissa näistä ankkurikivistä on täsmälleen 8 ristiä. Lukumäärän 8 voi ymmärtää siten, että aluetta aiemmin asuttaneet armenialaiset kristityt olisivat kaivertaneet niihin ristin kutakin Nooan perheen pelastunutta jäsentä kohden (Nooa, Seem, Haam, Jaafet ja 4 vaimoa). Jokunen reijitetty kivi ilman kaiverruksia on löytynyt syvemmältä maasta.

Tämä laivanmuotoinen kivimuodostelma on 157 metriä pitkä ja edustanee "jalanjälkeä" ja muita kivettyneitä jäänteitä noin 4300 vuotta vanhasta Nooan arkista. Ron Wyatt perusteli tätä varsinkin seuraavilla huomioillaan:

• Gilgames-eepos kertoo: "The ship drifted to Mount Nisir" (Tablet XI)
  
• Mooses kertoo: "The Ark rested upon the mountains of Ararat" (Genesis 8:4) ja "The length of the Ark shall be 300 (royal Egyptian) cubits (=157 m)." (Genesis 6:15)
  
• Koraani kertoo: "It came to rest upon Mount Al-Judi" (Surah XI:44)
  
• Kemiallinen testi kertoo, että arkin kivimateriaalin hiili on pääasiallisesti orgaanista: "The result was that it contained .71% total carbon. Inorganic carbon totalled .0081%. It contained .7019% ORGANIC CARBON- almost 100 times more organic than inorganic!"
  

Lopullisen tieteellisen vahvistamisen esteenä on ollut Ron Wyatt:in saattaminen arkin löytäjänä huonoon huutoon kristittyjen itsensä levittämillä huhupuheilla ja kateellisilla juonitteluilla. Esimerkiksi Ron Wyatt:in avustajana toiminut David Fasold pyrki aluksi itse esiintymään arkin löytäjänä, minkä saattoi huomata Suomessakin esitetystä TV-dokumentista. Fasold uskoi kuitenkin enemmän babylonialaiseen Gilgamesin taruun kuin Raamattuun ja piti kivettymiä Kon-Tiki -tyyppisen kaislaveneen jäännöksinä. Siitä on suomeksi julkaistu kirja, mikä on hieno dokumentti valokuvamateriaalinsa osalta.

Ennen kuolemaansa David Fasold menetti tämän löydön suhteen kaiken uskonsa. Internetissä on julkaistuna hänen ja geologian professori Lorence Collinsin, joka ei ollut paikalla edes käynyt, tekemä puolitieteellinen raportti, missä kohdetta väitetään pelkäksi luonnonmuodostelmaksi. Tästä kaikesta sekoilusta on seurannut, että löydön kunnollisiin arkeologisiin tutkimuksiin ja suojaamiseen tarvittavista varoista on kipeä puute. Hiljattain on löydöstä onneksi kuitenkin tehty seikkaperäinen selvitys.

Turkki on virallisesti tunnustanut tämän löydön Nooan arkiksi (Google Earth) ja rakentanut sinne vierailukeskuksen. Tämä hyvin syrjäinen ja vaarallinen paikka on kuitenkin asetettu kaivauskieltoon estämään vandalismia, mitä Wyatt:it ovat joutuneet muidenkin löytöjensä kohdalla suurella murheella todistamaan. Suurimpana ongelmana on kuitenkin jokatalvinen routa, mikä on nopeasti rapauttamassa kivettymiltä näyttäviä kaarirakenteita, mitkä nousivat näkyviin maanjäristyksessä vuonna 1948.

Katsopa "Presentation of the Noah's Ark"-video (n. 11 minuuttia pitkä). Siihen tarvitaan Real Player:iä. Videon voi myös ladata kovalevylle oikeaa hiiren nappia painamalla videon kohdalla ja valitsemalla "tallenna nimellä". Videossa (77 sek. 8 Mtavua) voi katsella kivettyneen sypressipuun laminaattipalaa Helsingissä 23.2.2003. VHS- tai DVD-videon tästä Nooan arkin otaksutusta löytöpaikasta voi tilata www.wyattmuseum.com:sta.

Kysymyksiä / palautetta? E-mail: wyattinfo@fkf.net