"Israelilaiset lähtivät liikkeelle ja kulkivat Ramseksesta Sukkotiin. Heitä oli noin 600.000 jalkamiestä sekä lisäksi vaimot ja lapset" (2. Moos. 12:37). Sukkotin arvellaan olleen sama paikka kuin suuri T'aru:n linnoitus, joka toimi egyptiläisten Syyriaan suuntautuneiden sotilaskampanjoiden lähtöpaikkana. Joka tapauksessa tälle alueelle täytyi siis mahtua Israelin parimiljoonainen kansa.
"Kun farao oli päästänyt kansan, Jumala ei johdattanut heitä sitä tietä, joka kulki filistealaisten maan kautta, vaikka se oli lyhin. Jumala ajatteli, että kansa ehkä katuisi nähdessään sodan syttyvän ja palaisi Egyptiin. Sen sijaan Hän antoi kansan poiketa erämaan tietä myöten kohti Kaislamerta (hebr. Jam Suf). Taisteluun valmiina israelilaiset lähtivät Egyptin maasta Sukkotista ja leiriytyivät Eetamiin erämaan laidalle." (2. Moos. 13:17-18,19).
Erämaan tie oli karavaanireitti (kts. kartta), joka kulki Sukkotista nykypäivän Eilatiin Punaisen meren rannalle Aqaban lahden pohjukkaan. Sen eteläpuolella oli Siinain niemimaan vuoristoinen erämaa. Eetamin ei uskota olleen yksittäisen paikan vaan alueen, sillä 4. Moos. 33:7-8 sanoo: "He lähtivät Eetamista Pii-Hahirotiin päin... ja lähtivät Pii-Hahirotista ja vaelsivat kolmen päivän matkan Eetamin erämaassa ja leiriytyivät Maaraan." Israelilaisten saavuttua Eetamiin erämaan laidalle ja käännyttyä Jumalan käskystä takaisin pois tavanomaiselta karavaanireitiltä farao ajatteli: "Israelilaiset ovat eksyneet ja erämaa on saartanut heidät" (2. Moos. 14:2-3). He näyttivät todellakin olevan menossa ilman poispääsyä loukkuun Siinain niemimaalle etelään.
Israelilaiset näyttävät joutuneen Wadi Watir:in kanjoniin, jossa voi jatkaa vain eteenpäin ja johtaa suurelle Nuweiban niemen hiekkaiselle rannalle. Sitä, missä heidän leiriytymispaikkansa Migdol (2. Moos. 14:2) sitten tarkasti olikaan, ei varmasti tiedetä, mutta Nuweiba (kts. satelliittikuvaa tai Google Earth -kuvaa) täyttää Raamatussa annetut reitin tuntomerkit:
Egyptillä oli Siinain niemimaalla kaivoksia ja varuskuntia. Exoduksen päämäärän eli Siinain vuoren Midianin maassa on täytynyt sijaita Egyptin vaikutusalueen ulkopuolella. Kun Mooses pakeni 40 vuotta aikaisemmin faaraota, ei hän olisi vielä ollut turvassa, jos Midian olisi ollut egyptiläisten valtapiiriä. Vanhoissa kartoissa Midian onkin merkitty nykyisen Saudi-Arabian alueelle.
"Kun Egyptin kuninkaalle ilmoitettiin, että kansa oli paennut, faraon ja hänen palvelijainsa mieli muuttui sitä kohtaan, ja he sanoivat: 'Mitä teimmekään, kun päästimme Israelin meitä palvelemasta!' Farao valjastutti hevoset sotavaunujensa eteen ja otti sotaväkensä mukaansa...lähti ajamaan takaa israelilaisia...kaikki faraon hevoset, sotavaunut ja ratsumiehet ja koko hänen sotajoukkonsa, ajoivat heitä takaa ja saavuttivat heidät leiriytyneenä meren rannalle..." (2. Moos. 14:5-9).
Olisivatko israelilaiset millään voineet päästä näin pitkälle Nuweibaan naisten, lasten ja karjansa kanssa? Edellisestä Raamatun kohdasta on huomattava, että farao sai tiedon, että kansa oli karannut. Vasta sen jälkeen hän saattoi alkaa organisoida massiivista takaa-ajoa. Farao otti mukaansa koko armeijansa, sillä ei paria miljoonaa karkulaista tuoda takaisin kourallisella sotavaunuja. Pääjoukon täytynyt olla jalkaväkeä, mikä määräsi marssivauhdin. Liikekannallepano on ollut vitsausten jälkeisessä sekasortoisessa maassa valtava ponnistus huollonkin suhteen, joten israelilaiset saivat hyvän etumatkan.
Vuonna 1967 Moshe Dyan marssitti sotilaansa Nuweibalta Suez Cityyn (lähellä Sukkotia) 6 päivässä. Ja hekin sentään lepäsivät öisin. Israelilaiset tekivät matkaa yötä päivää (2. Moos 13:21) ja Jumala auttoi heitä yliluonnollisesti (2. Moos 19:4). Raamatussa sanotaan myös ettei heidän joukossaan ollut ainoaakaan sairasta tai vaivaista.
Ron Wyatt oli kahden poikansa kanssa sukeltelemassa Nuweiban rannalla vuonna 1976. Hän tunnisti sukelluksillaan tämän tärkeän tapahtuman tarkan paikan faraon sotavaunun pyörän kultauksesta, joka lojui Nuweiban syvällä Akabanlahden pohjassa. Hän löysi myös suuren graniittisen pilarin osittain veden alle kaatuneena. Tähän aikaan Israel vielä miehitti Siinain niemimaata ja hän kertoi löydöstään rantaa partioiville sotilaille. Palatessaan myöhemmin rannalle oli tämä pilari nostettu pystyyn vasemmassa kuvassa näkyvälle sementtialustalle tien viereen (kts. klikkaamalla tästä Google Earth -karttakuvassa näkyvää pilarin varjoa) .
Wyatt:it löysivät vastarannalta Saudi-Arabian puolelta samanlaisen vielä pystyssä olevan pilarin, jossa oli vielä nähtävissä ilmeisesti kuningas Salomon heprealaista kirjoitusta: "MIZRAIM (Egypt), SOLOMON, EDOM, DEATH, PHARAOH, MOSES, YAHWEH (God)". Tämä teksti viittaisi muistoon Israelin ylimenosta juuri tällä paikalla. Myöhemmin Saudi-Arabian museoviranomaiset ovat vieneet pilarin pois rannalta, mutta ovat jättäneet maahan siitä kertovan metallisen muistolaatan. TOSIMIES -lehdessä (sivu 1 ja sivu 2), ruotsalainen Viveka Ponten kertoo sukellusretkistään Saudi-Arabian puolelle.
Ruotsalainen professori Lennart Möller on tutkinut Raamatussa kerrotun Exoduksen tapahtumia ja reittiä julkaisten todella hienon kuva- ja yleisteoksen, joka pohjautuu Ron Wyatt:in löytöihin. The Exodus Case on toistaiseksi paras asiaa käsittelevä kirja ja suositeltavaa lukemista asiasta kiinnostuneille. Siitä on valmistunut elokuva, joka on tulossa elokuvateattereihin. Useat kirjan ainutlaatuisista valokuvista ovat peräisin Jim ja Penny Caldwell:ilta.
Kysymyksiä / palautetta? E-mail: wyattinfo@fkf.net
* Päivitetty 30.10.2006.
